Suomalainen, älä puhu suoraan

12597412465_d82163fbb0_z

Suoraan puhumista on pidetty suomalaisena kansanhyveenä niin pitkään kuin jaksan muistaa. Minä todella toivon, että tästä täysin yliarvostetusta taidosta tavasta osattaisiin jo luopua.

Eri mieltä olemisen dilemma

Kauppalehden oiva kolumni eri mieltä olemisesta herätti sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua tällä viikolla. Ei aikaakaan, kun keskusteluun alettiin useammassa eri yhteydessä liittää kansallinen ylpeydenaiheemme, suoraan puhuminen. ”Eri mieltä olemalla ja suoraan puhumalla saa vain kuraa niskaan. Parempi olla hiljaa.” ”Kun puhut asiat suoraan, sinut savustetaan ulos.”

Siis hetkinen. Ymmärrän ja tiedän, ettei eri mieltä oleminen ole aina helppoa.

Mutta mitä on tapahtunut, kun aikuiset, fiksut asiantuntijat väittävät, että säilyttääkseen työnsä ja kasvonsa eri mieltä ei voi olla?

Joissakin tapauksissa kyse on varmasti osin organisaatiokulttuurista. En kuitenkaan jaksa halua uskoa, että hierakkinen vaikenemisen kulttuuri olisi työpaikoillamme enää  hallitsevassa asemassa. Missä siis mättää?

Rehellisyys maan perii

Vanha suomalainen sanonta tietää kertoa, että rehellisyys maan perii. Ja niin periikin.

Rehellisyys ja eri mieltä oleminen eivät kuitenkaan tarkoita, että voimme laukoa asiamme suoraan ilman filtteriä ja harkintaa.

Eri mieltä voi olla monella tapaa. Voi puhua suoraan ja kertoa ajatuksensa sellaisinaan tilanteesta, sen osapuolista ja seurauksista välittämättä. Tai sitten voi pohtia ennakkoon, millä tavalla eriävä mielipide kannattaa ilmaista, jotta a) rakentava ilmapiiri säilyy, b) yhteistyökyky säilyy ja c) välttyy loukkaamasta muita.

Rehellisyyttä ja eri mieltä olemisen taitoa tarvitaan, mutta suoraan puhuminen on harvoin hyve. Ja vielä siihen kasvojen menetykseen palatakseni: en ihmettele lainkaan, jos suoraan puhumalla sellaista saattaa sattua.

Tärkeää ei ole vain se, mitä sanoo. Vähintään yhtä tärkeää on se, miten sanoo.

Kuva täältä

Tekijä: millakansonen

Interested in building an interactive work life. Enthusiastic, curious, grammar police, eternal sea-town girl.

3 vastausta artikkeliin “Suomalainen, älä puhu suoraan”

  1. Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Luin sen useampaan kertaan. Moninainen ja mielenkiintoinen aihe, josta keskustelu vaatisi ehkä arenaksi jotain vuorovaikutteisempaa. Yritän silti kuitenkin heittää pari pointtia. 🙂

    Yksilötasolla päällimäisenä tuli mieleen unohdettu (ja väärinymmärretty) itsestäänselvyys: toisen kohtaaminen. Jos kykenee tarkastelemaan maailmaa ensisijaisesti toisen tarpeista käsin – eikä sullo tiedostamatta toista johonkin lokeroon – välttää automaagisesti useimmat sudenkuopat. Tosin helpommin sanottu kuin tehty, sillä luontaisesti hahmotamme maailmaa omista tarpeistamme käsin ja siinä sivussa lokeroimme muita, mikä rikkoo molempia palkitsevan vuorovaikutuksen.

    Jos pystymme kohtaamaan toisen yhdenvertaisena ihmisenä ja toinen myös tuntee ja aistii sen, emme loukkaa. Kipeistäkin asioista on turvallista puhua. Pohjimmiltaan en usko, että on kyse niinkään siitä, mitä sanoo, vaan siitä mitä toista kohtaan tuntee ja mitä hänestä ajattelee.

    Ensimmäiseen pointtiin liittyen: tunnumme pelkäävän konflikteja ja suoraa (mutta toista kunnioittavaa) puhetta eniten silloin, kun sitä kaikista kipeimmin tarvitaan. Kun viesti osuu arkaan paikkaan, sen ymmärtäminen on usein kaikista vaikeinta, jolloin rohkeuden ja suoran palautteen merkitys korostuu. Eritoten vaikeissa asioissa tunnumme karskisti yliarvioivan toisten ihmisten kyvyn ymmärtää viestintäämme.

    Olen yrittänyt pohdiskella aihetta organisaatiotasolla blogissani mm. täällä (https://elinvoimainenorganisaatio.wordpress.com/2015/12/08/haamusysteemi/) ja täällä (https://elinvoimainenorganisaatio.wordpress.com/2015/12/08/suhdepeleista-elavaan-toimintakulttuuriin/). Myös backlogissa on rakentumassa muutama kirjoitus ilmiöön liittyen – ehkä saan ne joku päivä vielä uunista ulos. 🙂

    Vielä kerran, kiitos aivonystyröiden stimuloinnista. Keep going!

    Tykkää

    1. Kiitos Eero osuvasta kommentista!

      Toisen kohtaaminen avoimesti on yksi arvokkaimmista kyvyistämme. Toisaalta se on myös yksi vaikeimmista toteuttaa – ihmismieli kun pyrkii aina jäsentämään maailmaa jollakin tavalla. Ennakko-oletuksia on mahdoton estää, mutta niiden jättäminen taka-alalle on olennaista.

      Kuten sanoit: se, mitä toisesta ajattelee ja mitä tuntee, on tärkeää. Ajatusten sanoittaminen on seuraava askel. Tarvitaan taitoa molemmissa. Vapaa-ajalla seuransa voi valita, mutta työelämässä yhteistyöhön on kyettävä monenlaisten ihmisten kanssa.

      Ja aivan totta on, että kun viesti osuu arkaan paikkaan, sen ymmärtäminen on usein vaikeinta. Kyse ei siis ole vain viestin sanoittajasta, vaan yhtä lailla sen vastaanottajasta, hänen ajatuksistaan, ennakko-oletuksistaan ja tulkinnastaan.

      Vitsit – teema on kyllä älyttömän mielenkiintoinen, eikä tämä alusta tee oikeutta keskustelulle. Vinkkaa mulle kun sun näppis taas sauhuaa! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s