”Minähän en itseäni brändää!” (ja muutama muu henkilöbrändäyksen este)

child-577010_640

Tämä kirjoitus on suunnattu kaikille niille, joita asiantuntijoiden henkilöbrändäys

A) epäilyttää

B) ärsyttää

C) kauhistuttaa ja / tai

D) kiinnostaa.

”Miksi minun pitäisi tehdä itsestäni brändi?”

Sinä olet jo brändi, halusit sitä tai et. Henkilöbrändi tarkoittaa yksilön mainetta, imagoa ja osaamista eli sitä, mitä kerrot itsestäsi ja miten muut sinut näkevät. Ammatillinen brändi rakentuu  ammatillisissa tapaamisissa, keskusteluissa ja verkostoissa. Sosiaalinen media on tänä päivänä yleinen ja kohtuullisen helppo kanava oman henkilöbrändin hiomiseen.

Henkilöbrändäys tarkoittaa oman imagon ja maineen tietoista kehittämistä. Jos kun siis haluat vaikuttaa siihen, millainen mielikuva sinusta piirtyy, sinun on syytä pohtia brändiäsi tarkemmin.

Vahva henkilöbrändi tukee asiantuntijuuttasi niin työllistettynä ammattilaisena kuin uusia haasteita etsivänä työnhakijana.

Asiantuntijuutta nimittäin etsivät työnantajien lisäksi myös potentiaaliset asiakkaat ja yhteistyökumppanit. Kun sinulla on vahva henkilöbrändi, olet helposti löydettävissä ja jäät mieleen. Tästä syystä myös organisaatioiden soisi kannustavan työntekijöitään kiinnostumaan omasta brändistään ja sen kehittämisestä.

”En halua tehdä itsestäni suurta numeroa”

Henkilöbrändäyksen tarkoitus ei ole kohkata vain itsestä ja pyöriä pelkästään omien ajatusten ympärillä. Ketään ei kiinnosta henkilö, joka puhuu vain itsestään, jakaa vain omaa sisältöään ja takoo omia ajatuksiaan muiden ajatusten läpi.

Vahva henkilöbrändi vaatii kykyä olla vuorovaikutuksessa, kiinnostua muista, keskustella ja kuunnella. Toki onnistunut henkilöbrändi edellyttää myös kykyä tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Kiinnostavan sisällön tuottaminen on kuitenkin lisäarvoa itsesi lisäksi myös – ja ehkä ennen kaikkea – muille.

”Itsensä brändääminen on asioiden kaunistelua ja silottelua, enkä halua tehdä sellaista”

Terminä henkilöbrändäys kuulostaa kieltämättä vähän vastenmieliseltä. Brändääminen liitetään usein jonkin asteiseen kaunisteluun ja silotteluun: sekunda halutaan paketoida kultapaperiin, jotta se menisi kaupaksi.

Termin ei kuitenkaan kannata antaa hämätä, nimittäin siitä ei ole kyse.

Henkilöbrändäyksessä kyse on sen sijaan omien vahvuuksien tunnistamisesta ja niiden tarkoituksenmukaisesta viestimisestä.

Kuulostaa jo vähän helpommalta, eikö?

”En tiedä, mistä aloittaisin. Minulla ei ole mitään sanottavaa”

Moni tuntuu ajattelevan, että henkilöbrändäys vaatii jatkuvalla syötöllä mullistavia ammatillisia innovaatioita. Mutta eikö brändäys siinä tapauksessa (ainakin suurella osalla meistä) olisi juuri sitä kilven kiillottamista ja kultaiseen paperiin käärimistä?

Ammatillisen brändin kivijalka on oma asiantuntemus. Siispä osallistu, puhu ja kirjoita aiheista, jotka sinulle ovat luontaisia ja jotka sinä hallitset.  Mistä muusta olisikaan helpompi keskustella kuin aiheista, joiden parissa työskentelee päivittäin? Niistä sinulla on aivan varmasti sanottavaa.

”En minä osaa”

Aluksi ei tarvitse olla mestari. Voit aloittaa seuraamalla ja kuuntelemalla muita. Vähitellen kannattaa myös osallistua ja hakea vinkkejä esimerkiksi henkilöiltä, jotka sinun mielestäsi ovat brändänneet itsensä onnistuneesti.

Onnistunutta henkilöbrändiä ei kuitenkaan rakenneta hetkessä. Älä siis turhaan hätäile tai huolestu, jos vastakaiku on aluksi vähäistä. Aloita pienin askelin ja rakenna brändiäsi tavalla, joka tuntuu sinusta luontevalta.

Sillä (lopuksi se tärkein): aitous on henkilöbrändin perusta.

Jotta aloitus ei tuntuisi liian hankalalta, suosittelen lukemaan konkreettisia vinkkejä henkilöbrändäyksen aloittamiseen alla olevista linkeistä. Esimerkkien kautta on hauska huomata, että vahvan henkilöbrändin voi rakentaa monella eri tavalla.

Katleena Kortesuo: Miten teen henkilöbrändin

Joona Tuunanen: Brändin rakentaminen verkossa – Case #V

Timo Savolainen: Näin aloitat henkilöbrändäyksen

Marko Suomi: Työntekijäbrändäyksen ensiaskeleet

Kuva täältä

Tuunaa timanttinen työhakemus

person-812185_640

Osa työnhakijoista luottaa edelleen vahvasti siihen, että CV:n ansiokas historiakatsaus kertoo kaiken olennaisen. Vaan ei muuten kerro. Ei ole harvinaista, että työpaikkaa haetaan pelkällä ansioluettelolla, vaikka kutsu työhaastatteluun irtoaa harvemmin puhtaasti osaamisen vuoksi. Osaamisen lisäksi työnantajat janoavat asennetta, motivaatiota ja persoonaa. Pelkän osaamisen varassa ratsastaminen on kuin virvelin viskominen ilman viehettä – varmana jättimäisestä kalansaalista, tietty.

Sosiaalinen rekrytointi puskee perinteisiä työnhaun menetelmiä uuteen uskoon. Vaikka työnhaku sosiaalistuu, en jaksa uskoa, että perinteiset dokumentit ja niiden sisältö tulevat häviämään. Sisältöä toki muokataan uusiin medioihin ja niiden viestintäkäytänteisiin sopivaksi. Hyvällä ansioluettelolla ja työhakemuksella on siis tulevaisuudessakin paikkansa – vaikkakin tulevaisuuden tarpeisiin muovattuina.

Kun rakennat työhakemusta, kiinnitä huomiota erityisesti kolmeen seikkaan: ulkoasuun, tyyliin ja sisältöön. Seuraavassa kerron, miksi ja miten.

Ulkoasulla luettavuus kuntoon

Työhakemukselle sopiva mitta on yksi sivu. Pitkästäkin historiasta olennaisen saa tiivistettyä sivuun, kunhan opettelee ensin hahmottamaan, mikä itse asiassa on olennaista.

Ylipitkien hakemusten ongelmana on se, että mukaan pyritään mahduttamaan kaikki, mistä voisi olla tehtävän kannalta hyötyä. Vaarana kuitenkin on, että olennainen hukkuu kaiken sälän sekaan.

Ulkoasua voi ja kannattaa elävöittää visualisoimalla hakemusta. Voit käyttää listauksia, fontteja, värejä, korostuksia ja sivun asettelua tilanteen ja tarpeen mukaan. Kysymys ei ole vain ansioluettelon ulkonäöstä, sillä visuaalisilla elementeillä korostat tärkeimpiä sisältöjä ja helpotat hakemuksen luettavuutta. Neljän sivun pituinen, kasifontilla kirjoitettu leipätekstihakemus ei juuri houkuttele lukemaan.

Muista kuitenkin kohtuus ja hyvän maun raja: liika on liikaa ja saattaa tehdä hakemuksesta entistäkin vaikeaselkoisemman.

Tyylillä on väliä

Työhakemus on vastaus työpaikkailmoitukseen. Jos ilmoitus on virallinen, hakemuksessa tuskin kannattaa viljellä kovin hurttia huumoria. Ja toisin päin: virallinen hakemus ei todennäköisesti pure työnantajaan, joka on kirjoittanut ilmoituksen pilke silmäkulmassa.

Työhakemuksen tyyliin voit hakea ideoita myös organisaation kotisivuilta, sosiaalisesta mediasta ja muilta julkisilta areenoilta. Millaisella tyylillä organisaatio viestii itsestään?

Jos organisaation viestintä tuntuu olevan kaukana sinulle luontevasta tavasta viestiä, ei kannata alkaa kikkailemaan. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että organisaation viestintä välittää yhteisön arvoja ja toimintakulttuuria ja kertoo laajemmin organisaation tavasta toimia ja olla vuorovaikutuksessa.

Työhakemuksen on kuvastettava hakijaa, eikä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä välittämään itsestään epätodenmukaista kuvaa.

Persoonan saa pitää näkyä työhakemuksessa, eikä hakemuksen tarvitse pidä olla liian vakava ja ylivirallinen. Kun annat jotakin itsestäsi, jäät paremmin mieleen – kuten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tuppaa käymään kontekstista riippumatta.

Työhakemuksessa markkinoit itseäsi. Se ei tarkoita omien kykyjen yliarvioimista tai kaunistelua, vaan oikeiden asioiden esiin tuomista oikeassa valossa: kykyä viestiä tarkoituksenmukaisesti.

Sisältö on kuningas

Motivaatio ja asenne

Ennen muuta työhakemus on motivaatio- ja asennekirje. Anna vahvan motivaation ja asenteen näkyä reilusti!

Lähes kaikki työnantajat palkkaavat mieluummin motivoituneen, mutta osaamiseltaan hiukan puutteellisen hakijan kuin kovan ammattilaisen, jonka motivaatio laahaa.

Harva palkkaisi henkilöä, joka haluaa töihin, koska ”tarvitsee työpaikan”. Tämän(kin) vuoksi työhakemus on aina kohdennettava haettavaan tehtävään tai organisaatioon. Kerro reilusti, miksi juuri tämä tehtävä ja organisaatio saavat sinut innostumaan.

Osaaminen ja saavutukset

Koska työhakemus on vastaus työpaikkailmoitukseen, tartu ilmoituksessa esitettyihin odotuksiin ja toiveisiin ja kerro, kuinka (hyvin) sinä ne täytät.

Muista kuitenkin, että työhakemuksen tarkoitus ei ole toistaa CV:n sisältöä. Sinun siis ei ole syytä kerrata valmistumisvuottasi, toistaa ikääsi tai luetella aiempia työpaikkojasi.

Keskity kuvaamaan erityisesti sitä osaamista ja kokemusta, jota haettavassa tehtävässä arvostetaan. Muista pysyä konkreettisena: kerro käytännön esimerkkejä onnistumisistasi ja saavutuksistasi. Ne osoittavat, että olet todella saanut jotakin aikaan.

Sinä työntekijänä

Koska työnantaja hakee osaamisen lisäksi aina myös persoonaa ja hyvää tyyppiä, kerro lisäksi itsestäsi ja ominaisuuksistasi työntekijänä. Millainen on työskentelytyylisi, millaisessa työympäristössä olet parhaimmillasi, millaista palautetta olet saanut kollegoiltasi tai esimiehiltäsi?

Näkökulma ylösalaisin

Hakemusta tehdessäsi suosittelen asettamaan itsesi työnantajan asemaan. Mitä haluaisit työnantajana kuulla? Millaiset asiat saisivat sinut vakuuttuneeksi hakijan pätevyydestä?

Monesti hakemuksissa keskitytään kertomaan, mitä mahdollisuuksia avoin tehtävä ja organisaatio hakijalle tarjoavat. Työnantajaa kiinnostaa tosin enemmän, mitä hakija hänelle tarjoaa.

Panosta alkuun ja loppuun

Työhakemuksen ensimmäiset rivit ovat tärkeitä, jotta saat lukijan kiinnostumaan. Ensimmäisenä lauseena ei kannata kertoa itsestäänselvyyksiä (”Olen kiinnostunut paikasta N organisaatiossa X” – varmasti olet, jos hakemuksen lähetät!).

Myös viimeisten rivien tulisi olla ytimekkäitä ja mieleenpainuvia. Jos olet tottunut päättämään kirjeesi kainoon toiveeseen yhteydenotosta, kokeile ensi kerralla (toki organisaatiosta ja tehtävästä riippuen) jotakin iskevämpää. ”Odotan innolla kutsua haastatteluun enkä malta odottaa, että pääsemme juttelemaan lisää!” Ei sen välttämättä sen kummempaa tarvitse olla.

Yhteenvetona: Hyvä työhakemus on ytimekäs, kohdennettu ja selkeä paketti niin ulkoasun, tyylin kuin sisällönkin puolesta.

+ Loppuun pari vinkkivitosta:

  • Tallenna itsellesi työhakemuspohja, johon kokoat perussisällöt ja rakenteen. Muokkaa sitten hakemusta kuhunkin tilanteeseen sopivaksi, jottei sinun tarvitse aloittaa hommaa aina nollasta
  • Valmiit hakemuspohjat ovat usein tylsiä ja erottuvat harvoin edukseen. Jos haluat kuitenkin käyttää valmista pohjaa, kannattaa personoida sitä jollakin tapaa
  • Onhan sinulla jo LinkedIn-profiili? Ellei, kipinkapin tekemään sellainen. LinkedIn on sähköinen ansioluettelosi, joka kannattaa pitää avoimena, jotta rekrytoijat pääsevät tutustumaan taustaasi. LinkedIn-profiililla on mahdollista hakea yhä useammin myös avoimia työpaikkoja

 

diamond-832926_640

Kuvat täältä ja täältä

Kannattaako rekrytoijalle soittaa?

Koska minulta kysytään toistuvasti samoja kysymyksiä työnhaun lainalaisuuksista, ajattelin koota blogiini vinkkipankkia työnhaun perusjutuista. Suosittelen kuitenkin suhtautumaan (niin omassa blogissani kuin muuallakin luettuihin) työnhakuvinkkeihin terveellä kriittisyydellä. Älä noudata yhtäkään neuvoa sellaisenaan, jos se ei tunnu sinusta luontevalta. Ja lainalaisuuksiakin saa pitää joskus kyseenalaistaa. 

Ensimmäinen vinkkipankkikirjoitukseni koskee soittamista rekrytoijalle. Työnhakijat pähkäilevät usein, millaisesta soitosta on hyötyä, millaisesta voi olla haittaa ja onko soitolla oikeastaan merkitystä rekrytoinnissa etenemisen kannalta.

Ihan alkuun tuotan pettymyksen kertomalla, että minä(kään) en osaa antaa asiaan yksiselitteistä vastausta. Mutta älä vielä lopeta lukemista: tämän tekstin luettuasi nimittäin sinä tiedät, kannattaako luuriin tarttua – ja mitä sinne kannattaa sanoa.

1. Älä lähde soitellen sotaan: valmistaudu!

Soittamisen ilon vuoksi ei kannata soittaa. Mieti ennalta, mitä haluat puhelullasi saavuttaa.

Tarvitsetko lisätietoa tehtävänkuvasta, jotta osaat päättää, haluatko hakea paikkaa? Kiinnostaako sinua, millaisia tavoitteita tiimillä on tulevalle vuodelle? Haluatko varmistaa, että jäät hakijatulvassa rekrytoijan mieleen?

Selkeä tavoite auttaa pitämään puhelun napakkana ja helpottaa sinua keskustelun eteenpäin viemisessä.

Vastatessani hakijan puheluun heitän usein pallon hänelle ja kysyn, millä asialla hän soittaa tai mitä hän haluaa tietää. Yllättävän usein saan vastaukseksi hämmentyneen hiljaisuuden.

2. Unohda itsestäänselvyydet: keskity olennaiseen!

Puhelun tarkoituksena ei ole käydä yksityiskohtaisesti läpi koulutustasi, työhistoriaasi ja harrastuksiasi. Nämä kaikki selviävät ansioluettelostasi. Jos haluat käydä läpi taustaasi tai et ole vielä lähettänyt hakemustasi, kerro mieluummin lyhyesti osaamisestasi ja saavutuksistasi, joilla on lisäarvoa.

Etukäteen kannattaa pohtia pari kolme kysymystä, jotka haluat esittää.

Älä kuitenkaan kysy asioita, jotka selviävät työpaikkailmoituksesta tai yrityksen kotisivuilta. Valveutunut hakija on lukenut ilmoituksen huolella ja käynyt lukemassa perustiedot yrityksestä.

Kannattaa sen sijaan kysyä tarkennuksia tai asioita, jotka eivät edellä mainituista lähteistä selviä. Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi tehtävän tavoitteisiin, tulevaisuuden näkymiin, organisaation odotuksiin tai tulevaan tiimiin.

3. Älä jaarittele: tiivistä!

Kun soitat rekrytoijalle, hän on usein A) keskellä palaveria, lounasta tai iltapäiväruuhkaa B) varannut soittoajan hakijoita varten, joten puhelin pirisee taatusti tauotta. Vaikka rekrytoija mielellään vastaakin kysymyksiisi, kiirettä siis pukkaa.

Näytä jo ensimmäisessä keskustelussa, että sinulla on kyky esittää olennainen tiiviisti. Pidä huoli, ettet venytä puhelua tilanteesta irrallisella jaarittelulla tai kertaamalla työhistoriaasi mansikanpoiminnasta lähtien.

Kunnioita sekä rekrytoijan että muiden hakijoiden aikaa pitämällä puhelu napakkana.

Henkilö, joka vie soittoajasta puolet kertomalla epäolennaisuuksia ei osoita kovin hyvää tilannetajua.

4. Älä luennoi: keskustele!

Puhelu on osa rekrytointiprosessia, jonka avulla voit tulla huomioiduksi niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Puhelu on myös ensimmäinen tilaisuus tuoda esiin persoonaa ja vuorovaikutustaitoja.

Vaikka sinulla olisikin mielessäsi kymmenen tärkeää pointtia, jotka haluat saada sanotuksi, muista myös kuunnella. 

Joskus hakija haluaa saada omat pointtinsa niin innokkaasti kerrottua, että puhelusta tulee hengästynyt monologi. Pyrithän mieluummin keskustelemaan? Kerro, mutta muista myös kuunnella ja kysyä.

Yhteenvetona: Soita, jos sinulla on siihen syy. Jos soitat, valmistaudu.

+ Loppuun vielä pari vinkkivitosta:

  • Jos ilmoituksessa on kerrottu tietty soittoaika, soita annetun ajan puitteissa. Mikäli kyseinen aika on sinulle hankala, voit soittaa myös muuna ajankohtana, mutta tällöin kannattaa puhelun alkuun kysyä, onko rekrytoijalla hetkinen aikaa (tai mikä muu ajankohta olisi parempi keskustelulle)
  • Joskus rekrytoijan puhelin käy soittoajalla niin kuumana, että linjalla läpi pääseminen on työn takana. Tällaisessa tilanteessa olen itse ottanut tavaksi soittaa hakijoille mahdollisimman pian takaisin. Ja nyt tarkkana: suosittelen tallentamaan rekrytoijan numeron puhelimen muistiin tällaista tilannetta varten. Monesti hakija ei vastaakaan tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun tai saattaa äyskäistä puhelimeen, koska luulee minun tarjoavan Kodin Kuvalehteä alehintaan. Ei paras mahdollinen ensivaikutelma
  • Toista puhelun lopuksi vielä nimesi, jotta se jää rekrytoijan mieleen paremmin
  • Olethan huomannut, että yhä useampi työnantaja on aktiivinen myös sosiaalisessa mediassa ja tarjoaa mahdollisuuden kysyä avoimista uramahdollisuuksista mm. Twitterissä ja Periscopessa? Tämäkin mahdollisuus kannattaa hyödyntää!

Kuvat täältä, täältä ja täältä

Eka

eka

Moi!

Uuden vuoden, uteliaisuuden sekä keskustelun ja osallistumisen halun verukkeella päätin laittaa blogin pystyyn. Kiva kun löysit tänne!

Blogissani liikun minulle tärkeiden ja minua innostavien teemojen parissa: pyörittelen pääosin työelämään ja koulutukseen, henkilöstöjohtamiseen ja työhyvinvointiin, rekrytointiin ja työnhakuun, organisaatiokulttuuriin sekä vuorovaikutukseen liittyviä aiheita.

Tarkoituksenani ei ole julkaista vain valmiiksi hiottuja ja pitkään pyöriteltyjä ajatuksia. Ennen muuta toivon, että saisin blogini myötä aikaan (oman ajatuspankin lisäksi) keskustelua niin saman- kuin erimielistenkin kanssa ja oppisin itsekin uusia tapoja ajatella ja tehdä.

Joten kerro, ihmettele, kysy ja kuuntele. Niin minäkin aion tehdä.

Palaamisiin!