Tuunaa timanttinen työhakemus

person-812185_640

Osa työnhakijoista luottaa edelleen vahvasti siihen, että CV:n ansiokas historiakatsaus kertoo kaiken olennaisen. Vaan ei muuten kerro. Ei ole harvinaista, että työpaikkaa haetaan pelkällä ansioluettelolla, vaikka kutsu työhaastatteluun irtoaa harvemmin puhtaasti osaamisen vuoksi. Osaamisen lisäksi työnantajat janoavat asennetta, motivaatiota ja persoonaa. Pelkän osaamisen varassa ratsastaminen on kuin virvelin viskominen ilman viehettä – varmana jättimäisestä kalansaalista, tietty.

Sosiaalinen rekrytointi puskee perinteisiä työnhaun menetelmiä uuteen uskoon. Vaikka työnhaku sosiaalistuu, en jaksa uskoa, että perinteiset dokumentit ja niiden sisältö tulevat häviämään. Sisältöä toki muokataan uusiin medioihin ja niiden viestintäkäytänteisiin sopivaksi. Hyvällä ansioluettelolla ja työhakemuksella on siis tulevaisuudessakin paikkansa – vaikkakin tulevaisuuden tarpeisiin muovattuina.

Kun rakennat työhakemusta, kiinnitä huomiota erityisesti kolmeen seikkaan: ulkoasuun, tyyliin ja sisältöön. Seuraavassa kerron, miksi ja miten.

Ulkoasulla luettavuus kuntoon

Työhakemukselle sopiva mitta on yksi sivu. Pitkästäkin historiasta olennaisen saa tiivistettyä sivuun, kunhan opettelee ensin hahmottamaan, mikä itse asiassa on olennaista.

Ylipitkien hakemusten ongelmana on se, että mukaan pyritään mahduttamaan kaikki, mistä voisi olla tehtävän kannalta hyötyä. Vaarana kuitenkin on, että olennainen hukkuu kaiken sälän sekaan.

Ulkoasua voi ja kannattaa elävöittää visualisoimalla hakemusta. Voit käyttää listauksia, fontteja, värejä, korostuksia ja sivun asettelua tilanteen ja tarpeen mukaan. Kysymys ei ole vain ansioluettelon ulkonäöstä, sillä visuaalisilla elementeillä korostat tärkeimpiä sisältöjä ja helpotat hakemuksen luettavuutta. Neljän sivun pituinen, kasifontilla kirjoitettu leipätekstihakemus ei juuri houkuttele lukemaan.

Muista kuitenkin kohtuus ja hyvän maun raja: liika on liikaa ja saattaa tehdä hakemuksesta entistäkin vaikeaselkoisemman.

Tyylillä on väliä

Työhakemus on vastaus työpaikkailmoitukseen. Jos ilmoitus on virallinen, hakemuksessa tuskin kannattaa viljellä kovin hurttia huumoria. Ja toisin päin: virallinen hakemus ei todennäköisesti pure työnantajaan, joka on kirjoittanut ilmoituksen pilke silmäkulmassa.

Työhakemuksen tyyliin voit hakea ideoita myös organisaation kotisivuilta, sosiaalisesta mediasta ja muilta julkisilta areenoilta. Millaisella tyylillä organisaatio viestii itsestään?

Jos organisaation viestintä tuntuu olevan kaukana sinulle luontevasta tavasta viestiä, ei kannata alkaa kikkailemaan. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että organisaation viestintä välittää yhteisön arvoja ja toimintakulttuuria ja kertoo laajemmin organisaation tavasta toimia ja olla vuorovaikutuksessa.

Työhakemuksen on kuvastettava hakijaa, eikä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä välittämään itsestään epätodenmukaista kuvaa.

Persoonan saa pitää näkyä työhakemuksessa, eikä hakemuksen tarvitse pidä olla liian vakava ja ylivirallinen. Kun annat jotakin itsestäsi, jäät paremmin mieleen – kuten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tuppaa käymään kontekstista riippumatta.

Työhakemuksessa markkinoit itseäsi. Se ei tarkoita omien kykyjen yliarvioimista tai kaunistelua, vaan oikeiden asioiden esiin tuomista oikeassa valossa: kykyä viestiä tarkoituksenmukaisesti.

Sisältö on kuningas

Motivaatio ja asenne

Ennen muuta työhakemus on motivaatio- ja asennekirje. Anna vahvan motivaation ja asenteen näkyä reilusti!

Lähes kaikki työnantajat palkkaavat mieluummin motivoituneen, mutta osaamiseltaan hiukan puutteellisen hakijan kuin kovan ammattilaisen, jonka motivaatio laahaa.

Harva palkkaisi henkilöä, joka haluaa töihin, koska ”tarvitsee työpaikan”. Tämän(kin) vuoksi työhakemus on aina kohdennettava haettavaan tehtävään tai organisaatioon. Kerro reilusti, miksi juuri tämä tehtävä ja organisaatio saavat sinut innostumaan.

Osaaminen ja saavutukset

Koska työhakemus on vastaus työpaikkailmoitukseen, tartu ilmoituksessa esitettyihin odotuksiin ja toiveisiin ja kerro, kuinka (hyvin) sinä ne täytät.

Muista kuitenkin, että työhakemuksen tarkoitus ei ole toistaa CV:n sisältöä. Sinun siis ei ole syytä kerrata valmistumisvuottasi, toistaa ikääsi tai luetella aiempia työpaikkojasi.

Keskity kuvaamaan erityisesti sitä osaamista ja kokemusta, jota haettavassa tehtävässä arvostetaan. Muista pysyä konkreettisena: kerro käytännön esimerkkejä onnistumisistasi ja saavutuksistasi. Ne osoittavat, että olet todella saanut jotakin aikaan.

Sinä työntekijänä

Koska työnantaja hakee osaamisen lisäksi aina myös persoonaa ja hyvää tyyppiä, kerro lisäksi itsestäsi ja ominaisuuksistasi työntekijänä. Millainen on työskentelytyylisi, millaisessa työympäristössä olet parhaimmillasi, millaista palautetta olet saanut kollegoiltasi tai esimiehiltäsi?

Näkökulma ylösalaisin

Hakemusta tehdessäsi suosittelen asettamaan itsesi työnantajan asemaan. Mitä haluaisit työnantajana kuulla? Millaiset asiat saisivat sinut vakuuttuneeksi hakijan pätevyydestä?

Monesti hakemuksissa keskitytään kertomaan, mitä mahdollisuuksia avoin tehtävä ja organisaatio hakijalle tarjoavat. Työnantajaa kiinnostaa tosin enemmän, mitä hakija hänelle tarjoaa.

Panosta alkuun ja loppuun

Työhakemuksen ensimmäiset rivit ovat tärkeitä, jotta saat lukijan kiinnostumaan. Ensimmäisenä lauseena ei kannata kertoa itsestäänselvyyksiä (”Olen kiinnostunut paikasta N organisaatiossa X” – varmasti olet, jos hakemuksen lähetät!).

Myös viimeisten rivien tulisi olla ytimekkäitä ja mieleenpainuvia. Jos olet tottunut päättämään kirjeesi kainoon toiveeseen yhteydenotosta, kokeile ensi kerralla (toki organisaatiosta ja tehtävästä riippuen) jotakin iskevämpää. ”Odotan innolla kutsua haastatteluun enkä malta odottaa, että pääsemme juttelemaan lisää!” Ei sen välttämättä sen kummempaa tarvitse olla.

Yhteenvetona: Hyvä työhakemus on ytimekäs, kohdennettu ja selkeä paketti niin ulkoasun, tyylin kuin sisällönkin puolesta.

+ Loppuun pari vinkkivitosta:

  • Tallenna itsellesi työhakemuspohja, johon kokoat perussisällöt ja rakenteen. Muokkaa sitten hakemusta kuhunkin tilanteeseen sopivaksi, jottei sinun tarvitse aloittaa hommaa aina nollasta
  • Valmiit hakemuspohjat ovat usein tylsiä ja erottuvat harvoin edukseen. Jos haluat kuitenkin käyttää valmista pohjaa, kannattaa personoida sitä jollakin tapaa
  • Onhan sinulla jo LinkedIn-profiili? Ellei, kipinkapin tekemään sellainen. LinkedIn on sähköinen ansioluettelosi, joka kannattaa pitää avoimena, jotta rekrytoijat pääsevät tutustumaan taustaasi. LinkedIn-profiililla on mahdollista hakea yhä useammin myös avoimia työpaikkoja

 

diamond-832926_640

Kuvat täältä ja täältä

Kannattaako rekrytoijalle soittaa?

Koska minulta kysytään toistuvasti samoja kysymyksiä työnhaun lainalaisuuksista, ajattelin koota blogiini vinkkipankkia työnhaun perusjutuista. Suosittelen kuitenkin suhtautumaan (niin omassa blogissani kuin muuallakin luettuihin) työnhakuvinkkeihin terveellä kriittisyydellä. Älä noudata yhtäkään neuvoa sellaisenaan, jos se ei tunnu sinusta luontevalta. Ja lainalaisuuksiakin saa pitää joskus kyseenalaistaa. 

Ensimmäinen vinkkipankkikirjoitukseni koskee soittamista rekrytoijalle. Työnhakijat pähkäilevät usein, millaisesta soitosta on hyötyä, millaisesta voi olla haittaa ja onko soitolla oikeastaan merkitystä rekrytoinnissa etenemisen kannalta.

Ihan alkuun tuotan pettymyksen kertomalla, että minä(kään) en osaa antaa asiaan yksiselitteistä vastausta. Mutta älä vielä lopeta lukemista: tämän tekstin luettuasi nimittäin sinä tiedät, kannattaako luuriin tarttua – ja mitä sinne kannattaa sanoa.

1. Älä lähde soitellen sotaan: valmistaudu!

Soittamisen ilon vuoksi ei kannata soittaa. Mieti ennalta, mitä haluat puhelullasi saavuttaa.

Tarvitsetko lisätietoa tehtävänkuvasta, jotta osaat päättää, haluatko hakea paikkaa? Kiinnostaako sinua, millaisia tavoitteita tiimillä on tulevalle vuodelle? Haluatko varmistaa, että jäät hakijatulvassa rekrytoijan mieleen?

Selkeä tavoite auttaa pitämään puhelun napakkana ja helpottaa sinua keskustelun eteenpäin viemisessä.

Vastatessani hakijan puheluun heitän usein pallon hänelle ja kysyn, millä asialla hän soittaa tai mitä hän haluaa tietää. Yllättävän usein saan vastaukseksi hämmentyneen hiljaisuuden.

2. Unohda itsestäänselvyydet: keskity olennaiseen!

Puhelun tarkoituksena ei ole käydä yksityiskohtaisesti läpi koulutustasi, työhistoriaasi ja harrastuksiasi. Nämä kaikki selviävät ansioluettelostasi. Jos haluat käydä läpi taustaasi tai et ole vielä lähettänyt hakemustasi, kerro mieluummin lyhyesti osaamisestasi ja saavutuksistasi, joilla on lisäarvoa.

Etukäteen kannattaa pohtia pari kolme kysymystä, jotka haluat esittää.

Älä kuitenkaan kysy asioita, jotka selviävät työpaikkailmoituksesta tai yrityksen kotisivuilta. Valveutunut hakija on lukenut ilmoituksen huolella ja käynyt lukemassa perustiedot yrityksestä.

Kannattaa sen sijaan kysyä tarkennuksia tai asioita, jotka eivät edellä mainituista lähteistä selviä. Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi tehtävän tavoitteisiin, tulevaisuuden näkymiin, organisaation odotuksiin tai tulevaan tiimiin.

3. Älä jaarittele: tiivistä!

Kun soitat rekrytoijalle, hän on usein A) keskellä palaveria, lounasta tai iltapäiväruuhkaa B) varannut soittoajan hakijoita varten, joten puhelin pirisee taatusti tauotta. Vaikka rekrytoija mielellään vastaakin kysymyksiisi, kiirettä siis pukkaa.

Näytä jo ensimmäisessä keskustelussa, että sinulla on kyky esittää olennainen tiiviisti. Pidä huoli, ettet venytä puhelua tilanteesta irrallisella jaarittelulla tai kertaamalla työhistoriaasi mansikanpoiminnasta lähtien.

Kunnioita sekä rekrytoijan että muiden hakijoiden aikaa pitämällä puhelu napakkana.

Henkilö, joka vie soittoajasta puolet kertomalla epäolennaisuuksia ei osoita kovin hyvää tilannetajua.

4. Älä luennoi: keskustele!

Puhelu on osa rekrytointiprosessia, jonka avulla voit tulla huomioiduksi niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Puhelu on myös ensimmäinen tilaisuus tuoda esiin persoonaa ja vuorovaikutustaitoja.

Vaikka sinulla olisikin mielessäsi kymmenen tärkeää pointtia, jotka haluat saada sanotuksi, muista myös kuunnella. 

Joskus hakija haluaa saada omat pointtinsa niin innokkaasti kerrottua, että puhelusta tulee hengästynyt monologi. Pyrithän mieluummin keskustelemaan? Kerro, mutta muista myös kuunnella ja kysyä.

Yhteenvetona: Soita, jos sinulla on siihen syy. Jos soitat, valmistaudu.

+ Loppuun vielä pari vinkkivitosta:

  • Jos ilmoituksessa on kerrottu tietty soittoaika, soita annetun ajan puitteissa. Mikäli kyseinen aika on sinulle hankala, voit soittaa myös muuna ajankohtana, mutta tällöin kannattaa puhelun alkuun kysyä, onko rekrytoijalla hetkinen aikaa (tai mikä muu ajankohta olisi parempi keskustelulle)
  • Joskus rekrytoijan puhelin käy soittoajalla niin kuumana, että linjalla läpi pääseminen on työn takana. Tällaisessa tilanteessa olen itse ottanut tavaksi soittaa hakijoille mahdollisimman pian takaisin. Ja nyt tarkkana: suosittelen tallentamaan rekrytoijan numeron puhelimen muistiin tällaista tilannetta varten. Monesti hakija ei vastaakaan tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun tai saattaa äyskäistä puhelimeen, koska luulee minun tarjoavan Kodin Kuvalehteä alehintaan. Ei paras mahdollinen ensivaikutelma
  • Toista puhelun lopuksi vielä nimesi, jotta se jää rekrytoijan mieleen paremmin
  • Olethan huomannut, että yhä useampi työnantaja on aktiivinen myös sosiaalisessa mediassa ja tarjoaa mahdollisuuden kysyä avoimista uramahdollisuuksista mm. Twitterissä ja Periscopessa? Tämäkin mahdollisuus kannattaa hyödyntää!

Kuvat täältä, täältä ja täältä

Työelämän luovuuden tappoyritys

tuolit

Jokainen meistä tietää kahvipöytäkeskustelut juhlissa, joissa ei tunne ketään. Kukaan ei tohdi olla kovin vahvasti mitään mieltä, toisten jutuille hymyillään ja nyökytellään kohteliaasti. Kommentoidaan säätä ja kehutaan voileipäkakkua. Samanlaisia elementtejä liittyy keskusteluun silloinkin, kun palaveripöydän ympärillä istuu joukko toistensa kaltaisia. Vaikka keskustelu käykin edellistä vilkkaampana, homogeenisessä ryhmässä syntyy harvoin kovin luovia oivalluksia.

Homogeeninen harmonia

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen parisuhteista, joiden kipinä on kadonnut, koska vaalimme samankaltaisuutta.

No samankaltaisuutta vasta vaalimmekin monessa työyhteisössä, oli ensimmäinen ajatukseni.

Lähes poikkeuksetta organisaatioon halutaan rekrytoida henkilö, joka sujahtaa saumatta olemassa olevaan työyhteisöön. Täten – usein asiaa kummemmin kyseenalaistamatta – rekrytoidaan samanlaisia tyyppejä kuin aina ennenkin. Parhaassa pahimmassa lykyssä ei vanhaa rekrytointi-ilmoitustakaan tarvitse muokata.

Seuraava lause lienee itsestään selvä, mutta kirjoitan sen kuitenkin: jotta organisaatio pysyy kiinnostavana ja kilpailukykyisenä, sen on oltava luova ja kehitettävä osaamistaan ja tuotteitaan jatkuvasti.

Ristiriita on valmis, kun työvoimapulassa lähdetään kerta toisensa jälkeen rekrytoimaan samanlaisia tyyppejä kuin aina ennenkin.

Entä mitä sitten tapahtuu, kun organisaatio on täynnä toistensa kaltaisia tusinatiinoja ja -timoja? He istuvat palavereissa, kahvipöydissä, johtoryhmissä ja kehityspalavereissa ja nyökyttelevät toistensa ajatuksille. Harmonia on saavutettu.

Monimuotoisuus edistää luovuutta 

Suuria ideoita syntyy harvemmin silloin, kun pöydän ympärillä istuu joukko toistensa kaltaisia. Siitä huolimatta ihmiset pyrkivät usein rekrytoimaan kaltaisiaan.

Miksi näin? Syitä lienee useita, joista tavallisimmiksi veikkaan vaivattomuutta (totutulla tavalla on helppo tehdä, eikä uusi tyyppi aiheuta myllerrystä organisaatiossa) sekä ajattelemattomuutta (ei tulla edes ajatelleeksi, että toisinkin voisi – ja jopa kannattaisi joskus – tehdä).

Jotta organisaatio kykenee uudistumaan ja kehittymään, se tarvitsee kuitenkin erilaisia ihmisiä, erilaisia perspektiivejä ja erimielisyyttäkin. 

Ja jotta erilaiset ihmiset pystyvät työskentelemään tuloksekkaasti keskenään, he tarvitsevat yhteisen tavoitteen ja yhteisen arvopohjan lisäksi ammattitaitoisen johtajan ja hyvät vuorovaikutustaidot.

Jos rekrytoinneissa jotakin yhteistä tekijää valittujen työntekijöiden kohdalla kannattaa vaalia, se liittyy nimenomaan kykyyn olla vuorovaikutuksessa.

Olen harvemmin sitä mieltä, että jotakin asiaa kannattaa pitää itseisarvona. Uudistumaan ja kehittymään pyrkivässä organisaatiossa monimuotoisuutta on kuitenkin syytä pitää sellaisena.

Kuva täältä